Red Alpinist, muistutus siitä ettei hyviä diilejä ole olemassa.

You’ve been outbid! Tuijotin kännykän ruutua epäuskoisesti. Oikeastiko joku haluaa ostaa projektikuntoisen Seikon kolmella sadalla taalalla? Minä halusin enemmän. Laskin mielessäni harrastusrahaston kokoa ja asetin mielessäni hintakaton, 300 euroa ei jeniäkään yli. Kävin illan aikana varmuuden vuoksi muuttamassa korotusautomaatin summaa kahdesti ja samalla ylitin itselleni asettaman haamurajan, varsin reilusti. Seuraavana päivänä nähdään kenen kantti kestää. Yön ei kukaan käynyt korottamassa hintaa. Huh! Koko päivä hermostunutta puhelimen vilkuilua. Onko hinta noussut. Vihdoin työpäivän jälkeen juuri kotiovella.

Kello oli minun. Vielä Paypal-muodollisuudet ja alkaisi monille niin tuttu kiirastuli. Tuleeko se? Koska se tulee? Juuttuuko se tulliin? Kuinka hitaasti posti tällä kertaa tuo tullauspaperit?

Aftership-sovellus ei varsinaisesti tuntunut helpottavan tuskaa. Mitä helvettiä tarkoittaa “Dispatch from outward office of exchange” ja minne se kuusi päivää hävisi ennen kuin paketti kirjautui saapuneeksi Suomeen?

Vihdoin lähetys kuitenkin löysi oikeeaan osoitteeseen. Huomio kiinnittyi jälleen epäilyttävään seikkaan. Jos olen Hyvinkäällä miten olen voinut kuitata paketin Vantaalla? No tapahtuu maailmassa kummallisempiakin asioita…


Seuraavana päivänä tutustun kelloon paremmin samalla kun puran sen muiden hommien ohessa. Kuorihan on elämää nähnyt ja lasi naarmuinen. Nupit ovat alkuperäiset ja taulu sekä osoittimet näyttävät hyvältä. Ruuvaan nupin auki ja annan kevyesti vetoa. Tunnen etusormen ja peukalon liukuvan nupin pintaa pitkin. Puristan nupin kovempaan sormieni väliin ja pyöräytän nuppia, vaste on huomattava mutta kello lähtee käymään parin pyöräytyksen jälkeen. Okei, kansi auki ja katsotaan mikä potilasta vaivaa.


Lommo kyljessä ei varsinaisesti lupaa hyvää. Onhan näitä nähty, ajattelen hiljaa mielessäni.


Mikähän tuossakin on ollut johtoajatuksena?

Avaan kuoren ja irrotan vetopainon, se on vain tiellä koneistoa käsiteltäessa. Silmämääräisesti kaikki näyttää ehjältä, merkkejä kosteudesta voi tosin havaita jousikotelon ympärillä. Seuraavaksi poista osoittimet ja ryhdyn irroittamaan taulua, jotta näen taulun alla olevat osat, osoitinsiirron vivut sekä päivyrikoneiston.

Avaan taulunkiinnitysruuvit ja ujutan ruuvimeisselin kärjen varovasti taulun ja koneiston väliin. Taulu ei hievahdakaan. Tarkistan ruuvit, kyllä ne ovat auki. Voin jo melkein arvata.

Taulun tolpat ovat poikki ja taulu on kiinnitetty uudelle tauluteipillä. Kiroan hiljaa mielessäni. Seikon varaosatauluja ei riitä riesaksi asti edes Japanissa.

Puran koneiston suoraan pesuun ja tarkastelen samalla osien kuntoa. Pikeentynyttä öljyä ja jarruraitoja siellä täällä, mikään ei kuitenkaan ole rikki. Kai tästä vielä käyvä peli saadaan.

Soitan lounastauolla Seikon maahantuojalle ja tiedustelen uuden taulun saatavuutta. Ääni puhelimessa kertoo, että taulu löytyy tietokannasta ja sille annetaan varsin mukavalta kuulostava hintakin. Toimitusajasta ei sen enempää Seikon varaosatietokanta kuin ääni puhelimessakaan uskalla kertoa mitään. Saa jos saa, ehkä…
Itse kellon huolto on samanlainen tapahtuma kuin sadat huollot ennen tätä. Sopivia öljyjä ja rasvoja sopivat määrät oikeisiin paikkoihin. Kuorille eri karkeuksisia savipaperiviiloja ja kiillotuslaikkoja ja vahoja. Uusi lasi ja uusia tiivisteitä. (Toisin sanoen unohdin ottaa kuvia työvaiheista.)

Pari Seikomaisuutta 4S-sarjaankin on eksynyt. Perinteiseen rakenteeseen verrattuna jousikotelo on ylösalaisin, eli veto menee sekä nupilta että vetopainolta koneiston pohjan kautta. Jopa niin, että telkiratas on taulun alla.(Kaksi ylempää kuvaa)  Toinen huomionarvoinen tekninen ratkaisu on automaattivirityslaitteiston kompakti sijoittelu jousikotelon viereen(Alin kuva).

Taulu uusilla tauluteipeillä kiinni, koneisto kuoriin, vetopaino paikalleen ja….

Taisi tulla Kiipperi😜

Oliko tämän kellon hankinnassa mitään järkeä? Muuta kuin ammatillisen kehityksen kannalta? Tiedä häntä, ainakaan omiaan tästä on hankala saada pois. Käytettyjen, etenkin vintagen rajamailla liikkuvien käyttökellojen kanssa pelatessa kannattaa laskea päälle muutama satanen huoltokuluja. Tällä kaavalla moni hyvältö kuulostava diili muuttuu ei-niin-hyväksi.
Toisaalta mulla on Red Alpinist, olkoonkin tauluvaivainen.
Musiikkisuositus: https://open.spotify.com/track/4vu8ZGHW0NhsYuA7b3g5OX

Related Articles

Seiko Alpinist – lyhyt historia

Seiko julkisti ensimmäisen Alpinistin vuonna 1961 ajannäyttäjäksi japanilaisille vuorikiipeilijöille ja retkeilijöille. Alpinistin julkistaminen oli Seikolle merkittävää, olihan Alpinist Seikon ensimmäinen oikea urheilukello. Japanilaiset vuorimiehet, Yama-otoko, toimivat…

Responses

  1. Hyvä Vesa!

    Hauska ja valaiseva kirjoitus aiheesta. Vastauksena ilmoille heittämääsi kysymykseen koskien projektisi järkevyyttä sanoisin, että todellakin vaaka kallistuu järkevän puolelle 🙂 Upea ja harvinainen Alpinist.

  2. […] Red Alpinistia valmistettiin kuitenkin erittäin lyhyen aikaa, tästä syystä näitä on tarjolla hyvin vähän ja hinnat nousevatkin suhteellisen korkeaksi. Hyväkuntoisesta kappaleesta voikin valmistua maksamaan yli 500€ ja markkinoilla liikkuu myös yksilöitä jotka ovat nähneet kovaa elämää. Vesan kirjoitus yhdestä tapauksesta on luettavissa täällä. […]